Soihdut sammuu, kaikki väki nukkuu...

Baga, Goa, Intia. Lämpötila 29 astetta, Lomafiilis 110%.

Jouluaattopäivä Goalla starttasi tutuissa merkeissä. Paahtoleipä-, keittetty muna-, omeletti- ja hedelmäaamiaisen jälkeen päätimme lähteä taksilla hakemaan optikkoliikkeestä viikko sitten tilaukseen laittamamme silmälasit. Lasit olivatkin valmiina ja pienten sovittelujen jälkeen päätin jättää ne päähäni, jotta saisin ne saman tien ajettua sisään käyttöön. Tuntuipa kummalta nähdä taas äärimmäisen tarkasti kaukana olevat pienetkin yksityiskohdat. Entiset lasit olivat jo naarmuuntuneet huolimattomassa käytössäni vähän turhankin sameiksi, joten rillien uusinta oli kyllä paikallaan.

Optikolta päätimme ajaa suoraan Goan pohjoisimpaan osaan rannalle, jota yksi käyttämistämme kuskeista, Shuresh, oli jo moneen kertaan ehdotellut meille. Puolen tunnin ajon päästä saavuimmekin rannalle, jonka nimi kuulostaa Shureshin heikon englannin ääntämyksen takia lähinnä sanalta "ai svim". "Minä uin"-ranta vaikuttikin mukavalta, väljältä ja sopivan rauhalliselta paikalta, missä voisi helposti viettää muutaman tunnin aurinkoa ottaen ja lepäillen. Ohessa on panoraama läheltä tuota rantaa niemen nokasta, mistä avautui näkymä toiselle rannalle.

Hampin reissu oli selvästikin verottanut meidän molempien voimia, sillä rantatuoleille päästyämme emme kauaa ehtineet aurinkoa ihmetellä, kun molemmat jo kuorsasimme täydessä unessa. Jaanakin vaikutti herätessään erikoisen tyytyväiseltä, sillä oli kuulemma harvinaista herkkua, että minä vietin noinkin paljon aikaa aurinkotuolissa. Ihan tarkoituksella yritinkin jättää kameran kanssa kuljailun vähemmälle aaton kunniaksi, mutta ihan täysillä en siinä kyllä onnistunut. Ohessa on vielä muutamia kuvia Hampista ja myös panoraama Hampin temppelien laaksoon.

"Minä uin"-rannalla kävimme välillä uimassa Arabian meren virkistävissä aalloissa ja tuolla lilluessa tuli kyllä aika muikea mieli, eikä sillä hetkellä yhtään kaivannut kotisuomen pakkasiin ja hankiin. Isoissa aalloissa pomppiminen ja lillistely alkoi kasvattamaan kummasti nälkää ja niinpä hipsimme läheiseen Beach shackiin lounaalle. Yhtään huonoa ruokaa ei tällä reissulla kyllä ole eteemme kannettu, eikä pettymystä ollut luvassa tuollakaan. Intialainen ruoka on oikeastaan luvattoman hyvää ja kun sen näin lomalla voi vielä huuhdella hienosti alas Kingfisher-kaljalla, niin eipä enää joulukinkkua tai kotikaljaa ole tullut ikävä!

Palasimme rannalta hotellille illan hämärtyessä ja lähtiessämme Shackiltä koetti omistaja houkutella tulemaan illaksi uudestaan paikalle. Tyypit olivat kasanneet rannalle melkoisen äänentoistolaitteiston eli kaiutinkaappeja oli hiekalle koottuna sen näköinen kasa, että sillä olisi helposti hoitanut vaikka AC/DC:n äänentoiston. Mutta kun ohjelmaksi ja musiikiksi oli luvassa kuulemma Goan psykedelisimmät rantabileet kansainvälisten dj-vieraiden soittamana, päätimme suosiolla jättää trancet ja techot väliin ja palata hotellille lepäilemään lisää. Liekö vanhuus jo vaivaa, mutta ei ole loputon jumpunjumpun enää meidän hommaa!

Nazriin saavuttuamme ilta olikin jo pimentynyt ja jostakin kumman syystä peti yhä kutsui viettelevästi puoleensa. Niinpä sammuimme molemmat kuin saunalyhdyt ja jouluaaton yöhön ammutut raketit korkeintaan hetkellisesti herättivät syvästä unesta.

Lauantaina luvassa on joulun gaalaillallinen hotellilla ja sunnuntaina lähdemme illaksi ja yöksi risteilemään asuntolaivalla Chapora-joelle.

Joten Merry Christmas! Täällä sitä samaa nyt hoetaan kaikkialla ympärillämme olipa lausuja sitten hindu, kristitty tai vaikkapa pakana!