Joulupäivän joraukset

Baga, Goa, Intia. Lämpötila 30 astetta, Lomafiilis 115%.

Joulupäivän aamuna köllöttelimme makoisasti kahdeksaan saakka, mutta herättyämme lähdimme aika ripakasti aamupalalle, sillä muutamana aamuna olimme joutuneet nautiskelemaan noutopöydästä hieman jämiä, kun olimme jättäneet aamuruokailun viimetinkaan.

Aamupalan jälkeen yritin soittaa edellisinä päivinä käyttämällemme kuskille Shureshille, mutta en saanut mieheen yhteyttä. Se ei menoa haitannut, sillä taksikuskejahan täällä riittää kaikki kadun varret täynnä ja käytännössä on mahdotonta kävellä kaduilla muutamaa metriä pidemmälle ilman ettei joku tyrkyttäisi kyytiä. Jaanalla teki mieli lähteä käymään jossain lähirannalla ennen illan joulupirskeitä, joten päätimme ottaa hotellin edestä kuskin, joka veisi meidät jonnekin pohjois-Goan lukuisista rannoista.

Hotellin räätäli oli myös saanut valmiiksi tilaamani silkkipaidat, joten kävimme noutamassa ne ja nyt on taas mukavasti päällepantavaa joksikin aikaa. Silkkihän on siitä mukava materiaali, että kylmällä kelillä se on yllättävä lämmin, mutta helteelläkin se tuntuu iholla viileältä.
Sainpahan myös uuden paidan illan juhliin, joten pukeutumiskoodi tuli kerralla kuntoon, eikä tarvitse ihan t-paidassa juhlia matkan huippujuhlaa.

Uusi taksikuskimme vei meidät puolen päivän jälkeen loppujen lopuksi samalle rannalle, missä olimme viettäneet jo edellisen päivän. Se ei meitä haitannut, sillä olimme oikeastaan tykästyneet tuohon Aiswemin rantaan, sillä siellä ei tarvitse koko ajan häiriintyä kaupittelijoiden ja myyjien tyrkyttämisestä, vaan voi rauhassa keskittyä auringonottoon ja rentoutumiseen.

Päivän ohjelma oli edellisen päivän toisinto sillä erotuksella, että kaivoin nyt esille puhelimeni ja päätimme nostattaa lomafiiliksiä kuuntelemalla hyvää musiikkia. Täytyy kyllä todeta, että jos upea ranta, hehkuva aurinko ja muutenkin eksoottinen ympäristö ei riitä nostattamaan lomafiiliksiä huippulukemiin, niin viimeistään silloin loma saavuttaa huipennuksensa, kun korvakuulokkeista alkaa soljua korviin esimerkiksi Dream Theaterin "The Spirit Carries On" tai vaikkapa Lynyrd Skynyrdin "Still Unbroken". Tuosta on vaikea pistää paremmaksi millään tasolla, joten eilinen päivä kului suorastaan huippurentouttavasti välillä musaa fiilistellen ja taas meressä polskien.

Palailimme takaisin hotellille hieman ennen pimeän laskeutumista valmistautumaan illan pirskeisiin. Hotellin uima-allasalue oli suljettu jo kolmen aikaan iltapäivällä, jotta henkilökunta ehtisi laittaa kaiken kuntoon illan juhlia varten. Seurailimme iltaan valmistautuessamme parvekkeelta, kuinka monikymmenpäinen porukka laittoi koko allasalueen uuteen uskoon ja äkseerasi pomojen johdolla kovassa komennuksessa. Tuolit päällystettiin valkoisilla kankailla ja pöydille laitettiin myös uudet liinat. Tarjoilijat pukeutuivat valkoisiin hansikkaisiin ja muutenkin hotellin väki ihan selvästi aikoi panna joulupäivän kunniaksi parastaan. Äänentoistolaitteet viritettiin kuntoon, valoja oli aseteltu jo parin päivä ajan ja muutenkin koko henkilökunta oli valjastettu asiakkaiden palvelukseen aivan eri asenteella kuin arkena.

Puoli kahdeksan aikaan laskeuduimme allasalueelle ja aloitimme illanvieton. Ensimmäisiä juomia saimme tosin odottaa yli puoli tuntia, koska meille sattunut tarjoilijapoika ihan selvästi ei ollut sieltä topakammasta päästä. Asiat alkoivat kyllä sujua ripakammin, kun kävin mainitsemassa asiasta hänen pomollensa ja loppuillan poika päivysti ihan kiitettävästi läheisyydessämme ja tarjoilu pelasi jouhevasti.

Joulupukki jakoi juhlissa lapsille lahjoja ja bändi soitti monenlaista musaa joko yleisön riemuksi tai rasitteeksi. Itselle tuollainen hissityylinen "Trio Erectus"-musiikki ei oikein kolahda, mutta kummasti sinne tanssialueelle löytyi porukkaa raajojansa heiluttelemaan. Onneksi musiikki muuttui välillä levyltä tulevaksi kansainväliseksi kamaksi, joten kävimme myös Jaanan kanssa jorailemassa useita biisejä joulupäivän tummenevan illan hämyssä.

Joulupäivän juhlaillallinen kuului matkamme hintaan, joten odottelimme mielenkiinnolla sitä, minkälaisen aterian Nazri-hotellin porukka meille tulisi tarjoamaan. Pääkokki Munesh Garudin johdolla hotellin ravintolan porukat olivat kehitelleet ihan asialliset eväät joulua juhlistavalle kansainväliselle vierasjoukolle. Mitään äärimmäisiä intialaisia makunautintoja tosin tuolta noutopöydästä oli turha hakea ja menu oli tehty turvallisesti keskitien kulkijan makuun. Kalkkunaa, gulashia, kanaa, lihaa, pottumuusia, monenlaisia salaatteja, muhennoksia ja sörsseleitä. Ruokaa oli kyllä riittävästi ja lautanen täynnä istahdimme nauttimaan joulupäivän antimista.

Illan ehdottomia huippuhetkiä olivat kyllä ilotulitus ja sitä seurannut erikoinen hetki, kun hotellin työntekijät kokeista, tarjoilijoista ja huonesiivojista johtajiin alkoivat jorata tanssilattialla. Kerran vuodessa Nazri-hotelli antaa työntekijöilleen mahdollisuuden nauttia työn ohessa tanssimisesta ja kyllä nuo goalaiset hotraca-ihmiset todellakin bailasivat. Meno oli sen verran hauskaa, että se houkutteli myös meidät muiden turistien kanssa tanssimaan työntekijöiden kanssa ja kaikilla tuntui olevan tunnelma katossa eli lähes tähtitaivaalla. Oheiselta videolta varmaan saa jonkinmoisen käsityksen illan huipentumasta.



Pirskeet jatkuivat pitkälle aamuyön puolelle ja Jaana tuntui olevan jo huolestunut siitä, että jaksaisiko hän aamulla mennä sopimaansa ayerveda-hierontaan, jos ei pääsisi kohta nukkumaan. Niinpä kävin peittelemässä Jaanan hotellihuoneen petiin ja palasin vielä altaalle, missä oli enää pääasiassa hotellin henkilökuntaa nauttimassa rentouttavista juomista illan työrupeaman jälkeen. Porisutin paikalla pääkokkia ja muutamia hotellin johtoon kuuluvia kavereita. Miehet olivat erittäin kiinnostuneita, kun kerroin hotellilta tekemistäni panoraamoista ja niinpä kävimmekin katsomassa netistä noita virtuaalinäkymiä. Johtajat ilmeisesti pitivät näkemästään, koska yhtäkkiä eteeni kannettiin pyytämättä monenlaista juomaa ja tittelit kädenpuristuksineen alkoivat kohota arvoasteikolla korkeampiin virkoihin. Onneksi älysin poistua kuitenkin kohtuu ajoissa paikalta, sillä jo noiden muutamien drinkkien jälkeen tuntuu nyt aamulla pientä jomotusta päässä! :)

Nyt ollaan siis jo sunnuntaiaamussa. Jaana meni juuri hierontaan ja itse köllöttelen pedillä pientä kohmeloa parannellen. Iltapäivällä lähdemme kohti Chapora-jokea ja siellä odottavaa yön yli kestävää asuntolaivaristeilyä. Laiva lipuu kuulemma hiljalleen pitkin joen vartta reunustavien temppelien, kylien ja palmulehviköiden maisemaa, joten uskoisin luvassa olevan ainutkertaisen kokemuksen. Mutta siitä lisää huomenna, kunhan olemme palanneet takaisin Bagalle.

Mukavaa Tapaninpäivää kaikille. Älkäähän paleltuko Tapsanpäivänajelulla. Emme mekään!