Rauhaa, romantiikkaa ja krokotiileja

Chapora-joki, Goa, Intia. Lämpötila 32 astetta, Lomafiilis 122%.

Sunnuntain Tapaninpäivänajelu sujui aikalailla kotimaan perinteistä poikkeavalla tavalla, sillä kolmen jälkeen iltapäivällä meitä noutamaan tullut kuljettaja sompaili meidät pohjoisen suuntaan pieneen maalaiskylään Chapora-joen rannalle. Kyytiä odotellessamme olimme Jaanan kanssa hieman kauhuissamme keskustelleet siitä, minkälaisen pariskunnan kanssa pääsisimme jakamaan tuon laivamatkan, sillä aluksessa on aika intiimisti vain kaksi makuuhuonetta. Niinpä mielessämme pyörivät jo kauhukuvat siitä, kuinka saisimme kuunnella luonnon äänien ja aaltojen liplatuksen sijasta itänaapurimme votkaa kittaavien kansalaisten örvellystä. Positiivinen yllätys olikin löytää meitä noutamaan tulleesta autosta itänaapurien sijasta pariskunta läntisestä naapurimaastamme. Johnny ja Ewa jostain Uppsalan liepeiltä olivat molemmat myös silminnähden helpottuneita, kun huomasivat, että mekään emme olleet monessa turistikohteessa niin kiusallista mainetta niittäneitä venäläisturisteja. Suurin osa kaikkien kansojen matkailijoista ovat toki täysin asiallista porukkaa, mutta kyllä täällä taas on saanut kuulla ja nähdä sellaista menoa venäläisien matkailijoiden osalta että oksat pois! (vai oliko se Oksaanat?).

Kylään saavuttuamme kävelimme reppujen kanssa muutaman sata metriä aivan joen rantaan, missä meitä jo odotti moottorivenekyyti keskellä jokea odottavalle Luizinha-asuntolaivalle.

Luizinha-alus on alunperin rakennettu etelämpänä Intiassa sijaitsevassa Keralassa, missä tämän tyyppiset asuntolaivat ovat hyvin yleisiä. Luizinha toimi Keralassa alunperin rahtialuksena, jolla kuljetettiin riisiä, mutta 12 vuotta sitten John's Boat Tours aloitti asuntolaivaristeilyt myös Goalla, joten paatti muutettiin tuolloin asumiseen sopivaksi ja se olikin Goan ensimmäinen asuntolaiva. Myöhemmin muutkin yritykset ovat alkaneet tarjota lähes vastaavia asuntolaivaristeilyitä, mutta muissa aluksissa on enemmän huoneita ja ihmisiä, vähemmän intiimiä meininkiä ja myöskään all you can drink-juomatarjoilu ei kuulu noiden risteilyjen hintaan.

Alukseen astuttuamme olimme positiivisesti yllättyneitä huomatessamme, että paatin pienestä koosta huolimatta tarjolla oli kaikkea, mitä vuorokauden mittaisella laivaristeilyllä mahdollisesti tulisimme tarvitsemaan. Kummallekin pariskunnalle oli oma mukava makuuhuone ja myös oma wc, mistä löytyi myös suihkumahdollisuus ja oikea vessanpönttö. Keskellä laivaa makuuhuoneiden välissä oli mukavan oloinen oleskelutila, missä hoidettiin ruokailut ja esimerkiksi illanvietto. Olohuoneesta pääsi portaita pitkin ylös kannelle, missä oli aurinkotuolit kaikille neljälle matkustajalle sekä kipparin koppi, mistä aluksen ruorimies Vick alkoi ohjailemaan laivaa kohti sisämaata.

Vuorokauden mittaisella risteilyllä ajelimme aluksi jokea vastavirtaan kohti itää, mutta jouduimme jossakin vaiheessa kääntymään takaisin merta kohti, koska kalastajien verkot estivät menon syvemmälle sisämaahan. Illan alkaessa hiipua kohti auringonlaskua seurailimme maaseudun maanviljelijöiden aherrusta pelloilla ja samankaltainen meno lienee jatkunut noilla pelloilla jo vuosituhansia. Täällä ei todellakaan näkynyt traktoreita, vaan härkien ja lehmien perään oli asetettu tarvittavat maanmuokkaustyökalut. Jokivarren puissa villiapinat loikkivat oksilta toisille ja välillä ohitimme pikkukyliä, joiden temppeleistä kantautui hindulainen musiikki mukavasti eksoottista tunnelmaa luoden. Kalastajat heittelivä rannoilta siimojansa veteen ja meno oli kaikin puolin erilaista mihin on tottunut muualla.

Illan upeimpia hetkiä oli tietysti se, kun pääsimme ihailemaan auringonlaskua ankkuroidusta laivastamme. Naparderilasit kädessä oli tosi mukavaa kuunnella luonnon hiljaisuutta ja verrattuna Goan ruuhkaisiin ja meluisiin rantoihin olo oli todella rentoutunut. Mahtavaa oli myös seurata kuinka juuri ennen pimeyttä jostain sisämaasta alkoi lentämään isoja laumoja suuria valkoisia lintuja aivan vedenpintaa viistäen laivamme vierestä kohti kauempana odottavaa merta.

Paatin miehestö oli valmistanut meille todella maistuvan aterian, jossa oli sekä määrällisesti että maullisesti jopa liikaakin nautiskeltavaa. Kahvin ja konjakin jälkeen tarjottu suklaakakku meinasi jo tehdä tiukkaa, mutta pimeyteen verhoutuneen joen ja hiljaisuuden ääniä rauhallisesti kuunnellen ja mukavia toisen pariskunnan kanssa keskustellen kakkukin katosi hitaasti parempiin suihin. Tarjoilu pelasi hienosti ja juotavaa kannettiin niin kauan kun tahdoimme paukkuja ja olutta juoda. Kovin myöhään emme kuitenkaan jaksaneet iltaa istua, vaan hyvissä ajoin ennen puoltayötä toivottelimme hyvät yöt puolin ja toisin ja painuimme omiin makuukammareihimme.

Aamulla heräilimme maanantain nousevaan aurinkoon ja omalta sängyltä saattoi kirjaa lueskellen seurata joella tapahtuvaa elämää. Työmiehet olivat aloittaneet rakennuksilla käytettävän hiekan noston jo aamuneljän aikaan ja olikin jännää seurata kuinka he nostivat joen pohjasta hiekkaa veneisiinsä, jotka olivat hädintuskin reunoiltaan veden pinnan yläpuolella. Omelettiaamiaisen jälkeen lähdimme jälleen liikkeelle kohti merta ja nyt oli luvassa jotain tosi mielenkiintoista. Kippari Vick oli maininnut jo edellisenä iltana, että hyvällä tuurilla saattaisimme päästä näkemään joessa asustavia krokotiileja. Todennäköisyys ei tosin kuulostanut kovin suurelta, sillä miehen mukaan vain noin parilla reissulla kymmenestä oli aiemmin nähty vilauksiakaan noista aroista mutta julmanoloisista pedoista. Niinpä olikin positiivinen ja mahtava yllätys, kun muutaman sadan metrin matkalla pääsimme seuraamaan paria rannalla auringossa löhöilevää muinaispetoa ihan niiden omassa aidossa ympäristössä. Tähän saakka olemme kyllä nähneet noita petoja vangittuina häkeissä ja eläintarhoissa, mutta oli tosi erikoista päästä näkemään suutansa aukovaa muinaisjäännettä ihan muutaman metrin päästä turvallisesti omasta laivasta. Kipparimme kertoi, että monet paikalliset asukkaatkaan eivät tiedä sitä, että joessa on yleensäkään krokotiileja, joten he uivat siinä ihan huoletta ja vailla pelkoa. Hieman huolestuneena seurasimmekin muutaman sadan metrin päässä krokotiileista pohjasta kotiloita sukeltelevaa intialaisheppua, joka vaarasta mitään tietämättä pulahteli pinnan alle työn touhuissaan. Jaanakaan ei kumma kyllä suostunut menemään aamu-uinnille, vaikka kuuman päivän takia sitä hänelle koitin ehdotella?

Muutamia lintuja sattui myös kamerani linssin eteen ja laitan noista oheen joitakin kuvia ihmeteltäväksi. Johnny oli kokeillut jo edellisenä iltana onkia kaloja paatistamme, mutta tuolloin ei tainnut olla kala syönnillään. Tilanne oli ihan toinen aamulla, kun ruotsalaismies nakkasi juustolla vuoratun koukun siimoineen veteen. Alle puolessa minuutissa kala oli kiinni ja hetken päästä hän nosti veneeseen aika ruman näköisen kissakalan. Kissakalat tuntuivat olevan todella syönnillään sillä muutamassa hetkessä Johnny oli nostellut ongellaan veneeseen neljä erikokoista kissakalaa. Syömiseen nuo eivät kuulemma veneen miehistön mukaan kelpaa, joten palautimme ne suosiolla takaisin jokeen. Aika vihaisen oloisia otuksia vaikuttivat muutenkin olevan ja pitivät jotain kummaa ääntä siimasta roikkuessaan. Aivan kuin olisivat puhuneet jotain outoa kieltä, mutta kukapa ei valittaisi, jos täydellä painolla poskestaan roikkuisi?

Kävimme kääntymässä jälleen hyvissä ajoin ennen merta takaisin kohti lähtöpaikkaamme, mutta paluumatkalla emme enää nähneet krokotiileja. Nousuvesi ja kuumuus kuulemma ajavat ne syvempiin vesiin, joten saimme keskittyä hetkeksi myös auringonottoon yläkannella. Lähtöpaikalle palattuamme nautimme vielä lounaan laivassa, jonka jälkeen jätimme haikein mielin mahtavan aluksen ja nousimme takaisin kuivalle maalle.

Tätä kirjoitellessa on taas mukava mieli. Takana on yksi reissun huippuhetkistä ja voin kyllä suositella muillekin tuota venereissua varauksetta. Paljon nähtävää ja koettavaa on tietysti tarjolla lyhyessä ajassa, mutta se mahdollistaa myös mukavan vaihtoehdon Goan kiireisille rannoille ja turistihälinälle. Hintaa tuolle venereissulle tuli suoraan John's Boat toursilta hankittuna kahdelta hengeltä 10 000 rupiaa, mikä ei minusta ole paha hinta, kun ottaa huomioon sen, että se sisältää myös ns. rajattoman alkoholitarjoilun ja huippuruoat. Muu matkalla nähty onkin sitten vaikeammin hinnoiteltavaa, mutta mitä maksaisi esimerksi siitä, että pääsee näkemään silmästä silmään villejä krokotiileja? Oheisen videon katsomalla varmaan saa edes haalean käsityksen siitä miltä tuolla paatin kyydissä näytti ja minkälainen erikoinen tunnelma vesillä oli.



Joten hyvää yötä! Nämä meidän erilaiset Tapaninpäiväajot päättyvät nyt pehkuihin painumiseen. Hieman meinaa vielä tasapainoaistia keinuttaa, kun silmät sulkee, mutta eiköhän se ole aamulla ohi?