Oikein mukavaa uutta vuotta kaikille tutuille ja tuntemattomille! Tätä kirjoitellessa tosin raketit on jo ammuttu ja tinat sulateltu useimpien osalta, mutta meiltä Jaanan kanssa meni tuo kiihkein juhlinta hieman ohi, koska paluu Goalta tänne Ouluun verotti voimia sen verran, että uuden vuoden aattona iltapäivästä kotia saavuttuamme ei meistä enää ollut perinteisiin uuden vuoden valvojaisiin, vaan laukut sisään saatuamme olimme aika väsyneitä ja virttyneitä ja siten valmiita yöunille.
Matka Bagan rannalta kohti Panjimin lentokenttää alkoi uuden vuoden aatonaattona eli torstaina klo 15 jälkeen. Huoneet jouduimme luovuttamaan jo puolenpäivän aikaan, joten jätimme laukut aulan Bellboyn haltuun muutamaksi tunniksi ja kävimme vielä nautiskelemassa reissun viimeiset intialaiset eväät läheisessä East meets West -ravintolassa, jonka olimme jo aiemmin havainneet hyväksi ruokailupaikaksi. Butter chicken- ja chicken korma-annokset maistuivatkin loman lopuksi todella hyviltä, varsinkin kun parin viimeisen päivän aikana oli tullut enemmän syötyä jo kansainvälisemmän tyylistä evästä.

Rio Resortin pihalla siirryimme isompaan autoon, jota sitäkään ei hyvälläkään tahdolla voi kutsua tilavaksi. Täkäläisissä busseissa penkinvälit on mitoitettu meille eurooppalaisille aivan liian pieniksi eikä käsimatkatavaroille ole juuri mitään tilaa, joten aikamoista tuskaa ja ahdistusta tuo lentokentältä tulo ja paluu olivat. Onneksi olimme paikalla ensimmäisinä ja saimme laukkumme taas bussin pieneen takana sijaitsevaan sisätilaan. Meidän kahden suomalaisen pariskunnan laukut täyttivätkin tuon tavaratilan ja loppujen 17 Riosta tulleiden tavarat jouduttiin nostamaan bussin katolle. Näin kuivana päivänä se ei varmaan ole ongelma ollenkaan, mutta miten lienee suupielet matkailijoilla silloin, jos sattuu satamaan ja katolla laukussa olevat tuliaiset eivät kestäkään rankkasadetta?
Kentälle saavuttuamme pääsimme jännittämään olimmeko osanneet pakata tuliaiset kutakuinkin tasapainoisesti laukkuihimme. Päätimme jo pakatessa vaihtaa Jaanalle isomman käsimatkavaralaukun, eli hylkäsimme hänen normaalisti käyttämän nahkakassin ja pakkasimme osan tuliaisfarkuista retkireppuumme, johon sitten saimme mahdutettua enemmän myös muuta tuliaistavaraa. Laukkuja check-inissä hihnalle nostellessa paljastuikin näytöltä, että aika mukavasti olimme tavarat saaneet jaettua laukkuihin: Jaanan laukku painoi vain 21 kiloa ja itsellänikin vain 23,1 kiloa. Tosin käsimatkatavarareppuni olikin sitten varmaan vähintään 15 kiloa, mutta sitähän ei yleensä kontrolloida sen kummemin eikä muutenkaan tulisi pieneen pöljään mieleenkään laittaa kohtuullisen arvokkaita kuvauskalustoja kolhittavaksi ruumaan tavallisen matkatavaran sekaan. Vaikka Tjäreborgin oppaiden mukaan Goalta lähtiessä kentällä oltaisiin todella tarkkoja ylipainokilojen kanssa, niin ei meillä ainakaan tullut mitään lisämaksua tuosta pienestä ylipainosta. Kotiin palaavilla suomalaisilla näkyikin olevan monenlaista pakettia ja pössäkkää menossa hihnalle, joten jos pakettien muodosta tai ulkoasusta voi mitään päätellä, lienee koneen ruumaan mennyt mm. useita suurehkoja intialaisia rumpuja ja muutamia itämaisia mattoja.
Kone lähti Goalta kohti välilaskupaikkaa Ahmedabadia muutaman kymmenen minuuttia myöhässä ja loppulennosta ei nyt oikeastaan olekaan sen kummempaa kerrottavaa. Yölento välilaskua lukuunottamatta sujui kohtuullisen mukavasti välillä torkahdellen ja välillä pidempään nukkuen. Helsingissä perillä olimme aamuyöllä ennen puolta viittä ja edessä olikin turruttava odotus jatkolennolle Ouluun. Kotiin Ouluun saavuimme vasta iltapäivän hämärtyessa illaksi.
Tähän loppuun voisi vielä tehdä pientä tiivistystä koko kahden viikon lomasta tuolla Goalla ja siihen sisältyneestä kolmen päivän osuudesta Karnatakassa. Loman jälkeen on nyt todella hyvä ja rentoutunut mieli. Lomanhan sanotaan olleen silloin onnistunut, jos sen aikana ei mieti arkisia asioita kuten työtä. Siinä suhteessa Intian lomamme onnistui täydellisesti. Näimme matkan aikana erilaisia puolia Intiasta eli tarjolla oli kauneutta, rumuutta, historiaa ja nykyaikaa kiehtovassa ja eksoottisessa paketissa. Voisipa sanoa oikeastaan, että meillä oli luksusloma. Luksusloma ainakin siis siinä mielessä, että vanha intianreissaajan sanontahan kuuluu, että kuiva pieru Intiassa on luksusta :)
Goa ja Intia näyttivät siis meille varmaankin parhaimpia puoliaan ja niinpä kokemus olikin pelkästään positiivinen. Aivan kaikille samassa koneessa matkustaneille ei jäänyt Intiasta varmaankaan samankaltaisia kokemuksia, sillä esimerkiksi koneeseen paluumatkalle istahtaessamme hyvin kuvaavaa oli eteemme istuneen pariskunnan rouvan kommentti: ei enää ikinä Intiaan! Kun kysyin syytä moiseen, niin hän kertoi siitä, kuinka oli joutunut viiden vuorokauden ajan katselemaan mahataudin takia pelkästään hotellihuoneen vessan kaakeleita. Hänet olisi kuulemma otettu jo sisään sairaalaankin, mutta ei ollut suostunut lähtemään. Aika monen muunkin suomalaisen suusta kuului kertomuksia mahataudista ja ripulista, joten täytyy olla todella tyytyväinen siitä, että sai tutustua tähän uuteen maahan ilman moisia hankaluuksia. Esimerkiksi toinen hotellillamme asustellut pariskunta vietti käytännössä puolet lomastaan lähinnä hotellihuonessa, kun ensiksi mies oli ollut kolme päivää kovassa kuumeessa ja kun mies parani, niin oli vaimon vuoro sairastua neljäksi päiväksi mahatautiin.



Palataan taas asiaan kun matkailuhammasta alkaa kolottaa. Seuraava matkapäiväkirja voi tulla vaikkapa etelä-Afrikasta tai Vietnamista. Käymättömiä paikkoja kun riittää maailmassa onneksi ja taatusti taas aikamme kotimaata katseltuamme mieli alkaa tehdä johonkin suuntaan. Mutta nyt nautitaan siitä, kun voi köhnötellä takkatulen ääressä kotisohvalla koira kainalossa. Vaikka maailmalla on mukavaa, niin kyllä kotona on taas kivaa!
Tervetuloa takaisin kotimaahan ja kiitokset jälleen mukavasta matkapäiväkirjasta, tätä lukiessa ei voi muuta kuin ihastella maailman tarjoamia ihmeitä :)
VastaaPoistaKiitokset Janelle ja Jonelle laadukkaasta matkakertomuksesta myös täältä Kymenlaakson kulmilta!
VastaaPoistaMielenkinnolla olen seuraillut päivittäin lomanne etenemistä. Mahtava loma on Teillä ollut.
Parit kerrat myös Goalla käyneenä monia tuttuja paikkoja päiväkirjaa seuratessa bongasin.
Vieläköhän River Princess mahtaa rantavedessä makailla vai lieneekö jo romutettu?
Sattumalta alkuvuodesta 2010 törmäsin J&J:n Malesia 2010 päiväkirjaan,
kun oli itsellä reissu edessä samoille kulmille. Oli hieno matkapäiväkirja sekin.
Nyt lähitulevaisuudessa mennään Ceylonille, jossa tosin on käyty kerran aiemmin,
saas nähdä mitä on 16 vuodessa muuttunut....
Ahmadabadissa on vissiin uusi terminaali välilaskujen aikana käytössä. Miltä vaikutti,
palvelut ym?
Mukavaa vuotta 2011! Sea***
Mukava, jos olette viihtyneet matkapäiväkirjan sivuilla. River Princessin kohtalosta ei valitettavasti ole mitään tietoa. Ahmedabadissa oli tosiaan uusi, vastavalmistunut terminaali, joka näytti kaukaa katsottuna ihan komealta lasibetonirakennelmalta, mutta lähisilmäykseltä oli ehtaa Intiaa. Vessat sentään olivat kohentuneet liki länsimaiselle tasolle, mutta tarjoilu oli yhä yksien yhden miehen työntämien kärryjen varassa, joista myytiin ylihintaista alkoholitonta olutta, virvoitusjuomia, vettä ja perunalastuja. Mutta kyllä tuon uuden terminaalin läpi juoksee mieluummin, kuin sen vanhan ränsistyneen, eihän tuolla onneksi normaalisti kauaa tarvitse notkua.
VastaaPoistaKiva kuulla että loma oli antoisa. Intia on Intia, johon sopii niin osuvasti sanonta: Talo elää tavallaan, vieraat kulkevat ajallaan.
VastaaPoistaKyllähän varsinkin pohjoinen ja keskinen Vietnam on kameran linssin läpi katseltuna varsinainen aarreaitta.
papan poksauksia:
http://picasaweb.google.com/salmenpertti/Vietnam#
Harmi vain että siellä talvella voi olla varsin kylmä. 2.2.2008 China Beach lämpötila 18, lähes myrskyinen tuuli ja parimetriset aallot eivät juuri auringon-ottoon kannustaneet.
Kiitos hienoista kirjoituksista:
perapappa
PS
Huomenna lähtee lento Delhiin, paluu lipussa lukee 6.2.
Turvallista ja antoisaa matkaa perapapan porukalle! Pitää vielä tutkia sitä, mikä olisi paras vuoden aika mennä tuonne Vietnamiin. Kovasti haluttaisi nähdä esim. kuvankaunis Ha Long Bay ja onhan siellä monta muutakin paikkaa. Toisaalta Malakan niemimaan itärannikolla olisi myös paljon nähtävää ja Malesia maana jätti mukavan fiiliksen. Tuonnekin olisi vaan mentävä joko syksyllä tai kesällä, meidän pimeimpinä kuukausina ei ole vedet kirkkaita eikä säät kohdillaan. Onneksi myös seuraavan reissun suunnittelu on mukavaa, eikä pelkkä reissaaminen :)
VastaaPoistaKiitoksia taas tästä ja myös aiemmista matkapäiväkirjoista niin paljon, että varmasti riittää. Oma viime talven Meksikon & Kuuban matka tuli toteutuettua aika lailla saman kaavan mukaan kuin teidän taannoin tekemä ja matkapäiväkirjan lukeminen oli suureksi avuksi.
VastaaPoista// Teppo
Terve Jane ja Jone
VastaaPoistaKatos kehveli, eksyin äärettömän mielenkiintoisille sivuillenne, ku gooaa haeskelin. Ootte kerenneet Goan matkalla eteneen vähän joka ilmansuuntaan. Mukavia kuvia, mielenkiintoisia videoita ja jopa biisiä päälle. Hieno homma. Tää menee selaimen suosikkeihin.
Noista videopätkistä irtos tunnelmat hyvinki intensiivisesti. Varsinki toi Hampi rupes kiinnostaan.
Fiiliksiä vaihdellessa:
http://www.appelsiinit.net/intia/intia.html
Keväiset terveiset sinne Ouluun.
T:Jussi