Karaokea ja karmeita tarinoita

Baga, Goa, Intia. Lämpötila 31 astetta, Lomafiilis 110%.

Tiistai oli Intian lomamme toiseksi viimeinen kokonainen lomapäivä, joten päätimme illan ratoksi viettää pienimuotoisia epävirallisia lomanpäättäjäisiä karaoken merkeissä. Katuja pitkin ajellessamme olimme huomanneet ainakin Calangutella mainoksia karaokebaareista, joten menimme kyselemään hotellin edessä päivystäviltä taksisuhareilta, josko he osaisivat viedä meidät johonkin paikkaan, missä pääsisimme hoilottamaan taustamusiikin päälle.

Karaoke-sana tuntui kuitenkin olevan goalaisille taksikuskeille aivan outo, joten viereisen räätäliliikkeen myyjän ja korukauppiaan avustuksella koetimme selvittää homman funktiota päitään hölmön näköisinä pyörittäville kuljettajille. Onneksi yksi kuljettajista tajusi lopulta minkälaisesta ravintolasta oli kyse ja lupasi viedä meidät sinne 200 rupialla. Aivan varma tosin hänkään ei ilmeisesti asiasta lopulta ollut, koska kuljetti meidät ensin yhteen ravintolaan, missä juopuneet britit ölisivät jättimäisen screenin edessä jalkapalloa katsellen. Kerroin kuljettajalle, ettei kyse ollut moisesta hoilaamisesta vaan hieman erilaisesta touhusta. Lopulta onnistuin itse opastamaan kuskin aiemmin näkemääni karaokebaariin, jonne jäimmekin iltaa viettämään.

Paikka tuntui olevan aluksi lähes tyhjillään ja kun ihmettelin asiaa, selvisikin, että kyseinen karaokebaari on yksi harvoista ravintoloista Goalla, joka saa olla auki aamukuuteen, joten väkikin ilmestyy paikalle vasta aamuyön puolella muiden ravintoloiden jo sulkiessa oviansa.Väenpaljoutta odotellessamme päätin kuitenkin lauleskella aina sopivan biisin listoilta löydettyäni ja laulamaanhan pääsi hyvin, kun meitä asiakkaita ei kovin montaa ennen puoltayötä paikalle ollut osunut.

Tapasimme karaokebaarissa myös muutaman mielenkiintoisen ihmisen. Langanlaiha 55-vuotias norjalaisnainen tuli hieman surullisena juttelemaan kanssamme ja kaipasi selvästi kuuntelijaa ja turvaa. Nainen kertoi olevansa pakosalla goalaista miestänsä, joka oli hakannut hänet juuri pahannäköiseen kuntoon. Onneksi baarin työntekijät lupasivat huolehtia naisesta, mutta ihan selvästi häntä helpotti jo se, että pääsi juttelemaan toisten länsimaalaisten kanssa kauhukokemuksistaan.

Juttelimme baarissa pitkään myös Shellyn ja Stanin kanssa. Britit olivat liikkeellä kahdestaan ja Stan varsinkin tuntui olevan aikamoisessa jurrissa. Aluksi mies tuntui olevan jopa hieman agressiivisella tuulella, mutta hetken meihin tutusteltuaan alkoi jo puristella käsiäni ja hokea minulle kovaan ääneen, että: "mate, my mate". Paljon syvällisempään keskusteluun miehestä ei tuntunut tuossa kunnossa olevankaan, joten Shelly saikin hoitaa enimmät porinat. Seurasimme baarissa myös ruotsalaistytön epätoivoista roikkumista ravintolan omistajassa. Tyttö oli ihan selvästi päättänyt alkaa ravintolan omistajan vaimoksi Goan lämpöön ja mikäs siinä. Nuoren naisen ihastuksen kohteena oleva vanhempi mies omistaa kyseisen karaokebaarin lisäksi myös ison hotellin Goalla, joten ihan hyvä saalis saattaisi tyyppi olla tuollaiselle naapurimaan hippitytölle?



Muutamat englanninkieliset biisit laulettuani päätin vähän pöljäillä karaokelaulamisen kanssa ja pyysin karaoken vetäjää laulamaan kanssani jonkun hindinkielisen kappaleen. Oheiselta videolta voi siis hämmästellä kuinka kummalliseen suoritukseen pääsee kertaakaan harjoittelematta erittäin lyhyen hindin oppimäärän pohjalta. Yritin jopa laulaa intialaiskaverille toista ääntä, mutta ehkäpä pelkässä sanojen oikein lausumisessa oikeassa kohdassa kappaletta olisi ollut tarpeeksi vaikeusastetta? :)

Karaokehoilailun jatkuessa aamuyön puolelle kävin laulamassa intialaismiesten kanssa porukassa motoristihenkisen "Born to be Wild"-biisin. Kavereilla tuntui olevan hauskaa ja niin oli itsellänikin, mutta muusta yleisöstä en nyt ole niin varma?

Huomaamattamme hoilatessa kului tunti jos toinenkin ja niinpä katselimme ihmeissämme kellon lukemia taksin kyytiin noustessa, kun viisarit osoittivat jo aamu viittä. Hotellille palattuamme olimmekin sitten valmiita petiin ilman erityistä houkuttelua. Äänikin tuntui olevan hieman hukassa, kun lopussa innostuin karjumaan kurkkuni karheaksi "Smoke on the waterin" tahtiin. Vai liekö karaokemikistä tarttunut joku paikallinen hieman oravaa pienempi tuberkkeli tai muu keuhkopöpö, mutta tätä kirjoitellessa on keuhkoputkessa melkoinen karheus. Onneksi apteekki on tuossa parin sadan metrin päässä, joten kävin jo hakemassa kunnon intialaiset antibiootit, joten eiköhän tämänkin keuhkoputken rohina saada kuntoon.

Keskiviikko menikin sitten ihan makoillessa, karaokesta tointuessa ja keuhkoja parannellessa. Meillä molemmilla on nyt kurkussa pientä karheutta, mutta ainakaan se ei ilmastoinnista ole voinut tulla, koska emme ensimmäistä yötä lukuunottamatta ole hotellihuoneessa ilmastointilaitetta päällä pitäneet. Yöt ovat täällä olleet silti sopivan viileitä, joten ilmastointia ei ole edes kaivannut ja päiviä emme taas ole hotelllihuoneessa juurikaan viettäneet, joten vuorokauden kuumimmat hetken olemme aina olleet jossain liikkeellä. Tiistaipäivän todellinen kuumuus tosin alkoi olla jo sietokyvyn rajoilla, koska ainakin minulle 36 astetta alkaa olla jo liikaa, mutta nuo täällä yleiset 28-32 astetta ovat vielä ihan mukavia lukemia.

Huomenna alkaa sitten paluu kohti kotimaata. Vielä ehdimme kuitenkin pulahtaa uima-altaassa ja Jaanakin varasi vielä aamuksi ayerveda-hieronnan. Koneessa voi sitten vaikka alkaa tekemään lopputiivistelmää lomasta ja kokemuksista. Mutta jo nyt voi todeta helposti, että tämä loma on ollut yksi parhaista ja ikimuistoisimmista.