Pitkien ja nautinnollisten yöunien jälkeen meinasimme myöhästyä aamupalalta, mutta onneksi ehdimme juuri viisi minuuttia ennen tarjoilun lopettamista keräämään mukavan aamupalan noutopöydästä. Kanasalamia, omelettia, paistettua perunamössöä, paahtoleipää ja jotain puuron kaltaista. Ihan sopiva aamupala, jolla pääsimme liikkeelle kohti päivän seikkailuja. Ensimmäisen päivän kunniaksi päätimme käydä laittamassa heti silmälasitilauksen vetämään ja niinpä aamiaisen syötyämme hyppäsimme taksiin, jolle annoimme ajo-ohjeeksi Calanguten, mistä pitäisi löytyä useitakin optikonliikkeita. Taksikuski kuljetti meidät muutaman minuutin matkan tietämäänsä optikonliikkeeseen, missä aloitimme heti sopivien kehysten etsinnän. Puolen tunnin vatvonnan ja juupajaapamisen jälkeen löysinkin omasta ja Jaanan mielestä sopivat kehykset ja niinpä pääsimme neuvottelemaan hinnasta. Ohuimmilla mahdollisilla uusimman tekniikan Zeissin muovilinsseillä kaikkine mahdollisine herkkuineen kaksiteholaseille tuli hintaa kehyksineen 375 euroa, mikä tietysti tuntuu varsin kohtuulliselta, koska edelliset vastaavat maksoivat kotimaassa 770 euroa. Kaupanteko eteni jo näöntarkistukseen saakka, mutta sitten alkoi homma jokseensakin tökkiä. Optikko, joka tarkasti näköäni ja vertaili sitä kotimaasta mukanani tuomaani optikon tuoreeseen arvioon ei kerta kaikkiaan osannut hommiaan, koska joka kerta aikansa linssejä väänneltyään lopputuloksena oli se, että näin kaiken kahtena. Ja näsäviisaille siellä kotimaassa tiedoksi, etten ollut ottanut aamulla edes sitä yhtä vatsalääkekonjamiinia, joten syy ei ollut ainakaan promilleissa!
Aikansa tunaroituaan ja linssejä soviteltuaan aloin kyllästyä kaverin päänraapimiseen ja siinä vaiheessa, kun tyyppi laittoi kaksoiskuvien näkemisen ihan vaan minun silmieni tai viallisten aivojeni syyksi, päätin jättää hommat linssien osalta siihen tuossa liikkeessä. Niinpä ostimmekin matkaamme vai nuo kehykset, joihin olimme mieltyneet ja lähdimme etsimään toista optikkoa, joka osaisi hommansa paremmin. Sellaisen löysimmekin muutaman korttelin päästä ja siellä linssien sovitushommat alkoivat sujua oikealla tavalla ja nyt on sitten silmälasit tilattuna samoilla spekseillä ja ominaisuuksilla, kuin mitä ensimmäisessä paikassa jo tinkasimme ja jopa vielä muutaman euron halvemmalla.
Perjantain iltaohjelmaksi olimme päättäneet jo edellisiltana käynnin Tjäreborgin tervetuliaistilaisuudessa. Lähinnä meitä kiinnosti mahdollisuus lähteä heidän kyydillään kolmen päivän junamatkalle toiseen osavaltioon Karnatakaan, missä sijaitsee Hampin rauniotemppelikaupunki. Hampi, joka on valittu myös Unescon maailmanperintökohteeksi, oli ennen Intian reissua ollut oikeastaan meille se tärkein retkikohde, joten etukäteen olimmekin panostaneet aika paljon odotuksia tuolle retkelle. Niinpä olikin aikamoinen yllätys ja pettymys kuulla oppailta se tieto, että joulun takia seuraava mahdollinen ajankohta päästä tuolle retkelle olisi tammikuun alussa. Joulun takia kaikki junaliput olisivat jo kuulemme myyty loppuun emmekä millään pääsisi enää junareissulle naapuriosavaltioon. Meillehän tuo tammikuu ei enää kävisi lainkaan, koska olemme tuolloin jo kotimaassa, joten oli aika ottaa käyttöön suunnitelma-B. Oppaiden vinkistä ja hieman omienkin varasuunnitelmien mukaan hyppäsimme kynttiläillallisen nautittuamme taksiin ja pyysimme kuskia viemään meidät John's boat toursin retkimyymälään. Tuolla kynttiläillallisella nappasin muutaman kuvan Sonyn NEX-5 kameralla ja yllätyksekseni kuvaaminen onnistui ilman salamaa kohtuullisesti vielä melkoisessa pimeydessä. ISO-arvona kuvissa on jopa 6400, mutta siihen arvoon nähden ovat kyllä yllättävänkin kohinattomia?
John Rodriguez (toivottaasti osaan kirjoittaa ilmeisen portugalilaistaustaisen miehen nimen oikein) otti meidät toimistollaan iloisena vastaan ja alkoi selvittämään junalippujen saatavutta kohti Hampia. Hetken päästä kaikki olikin taas hienosti ja olimme 175 euroa köyhempiä, mutta huomattavasti helpottuneempia, sillä nyt oli sovittuna oletettavan elämysrikas useiden tuntien matka intialaisessa ilmastoimattomassa junassa kohti Karnatakan historiallisia nähtävyyksia. Hintakin oli useita kymmeniä euroja halvempi kuin Tjäreborgin kautta hommattuna, joten taisimme tehdä ihan hyvät kaupat. Varsinkin kun Tjäreborgkin käyttää täysin samaa retkenjärjestäjää ja hotellia Hampissa.
Samalla varasimme myös toisen retken eli asuntovenereissun Chapora-joella. Heti joulun jälkeen lähdemme viettämään yön asuntolaivassa, joka lipuu hiljalleen pitkin palmumetsiköiden ja kylien reunustamaa maaseutumaisemaa. Luvassa pitäisi olla reilu vuorokausi luonnonrauhaa, trooppisia vesilintuja, kuvankauniita maisemia, joenvarren temppeleitä ja illan lopuksi auringonlasku, jota pääsee katselemaan laivasta ilmaisesta ruoka- ja juomatarjoilusta nauttien. Eat and drink all you can! Sattuneesta syystä herra Rodriguezia alkoi hieman huvittamaan, kun kysyin ihmetellen, että kuuluuko tosiaan rajoittamaton vodkakin reissun hintaan. Kaveri kaivoi kätköistään retken esitteen, missä oli erikseen mainittuna venäläisiä turisteja ajatellen seuraava lause: "Since we don't have a translator, we don't encourage russians". Lauseessa on jokseensakin hyvin tiivistettynä paikallisten selvä suhtautuminen venäläisiin turisteihin. Täällä Goalla ei ilmeisestikään pidetä erityisemmin itäisen naapurimme matkailijoista ja olemme jo yhden päivän aikana kuulleet monesta suusta aika rikinkatkuisia nimityksia venäläisistä.
Tätä kirjoitellessa on siis aika mukava mieli ja rento olo. Parin rommikolan jälkeen alkaa miellyttävästi väsyttämään, joten taidamme tänäänkin painua pehkuihin kohtuu aikaisin. Huomenna lauantaina olemme suunnitelleet viettävämme täydellistä lomapäivää eli emme ole suunnitelleet yhtään mitään. Aamiaisen jälkeen katsomme mihin nokka osoittaa ja mihin suuntaan jalat alkavat viedä. Sunnuntaina aiomme joka tapauksessa lähteä etelä-Goalle ja kohti siellä olevia tyhjiä unelmarantoja, mutta niistä lisää sitten kun sinne saakka ehditään.Hyvää yötä. Meistä tuntuu siltä, että täällä Goalla alkaa viihtymään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti