maanantai 20. joulukuuta 2010

Postikorttimaisemia Palolemilta

Palolem, Goa, Intia. Lämpötila 33 astetta, Lomafiilis 101%.

Sunnuntai-aamuna heräilimme hotellihuoneen miellyttävän leveältä ja sopivan pehmeältä vuoteelta hieman ennen kello yhdeksää. Pyhäpäivän ohjelmaksi olimme etukäteen jo sopineet taksireissun etelä-Goan puolelle Palolemiin, mistä pitäisi ennakkotietojen mukaan löytyä vähemmän kansoitettuja ja kauniimpia rantoja, kuin pohjoisen puolelta, missä hotellimme sijaitsee. Eräs syy sunnuntaiselle ajelulle oli myös se, että pyhäpäivänä tukkoisilla intialaisille teillä ei toivottavasti olisi niin kovaa ruuhkaa kuin arkipäivinä.

Ennen aamiasta kävin vielä pienen kävelylenkin kameran kanssa hotellin ulkopuolella ja ihan sattumalta osuin intialaisen koulun pihalle. Ajankohdasta johtuen luulisin kyseessä olevan jonkin sortin pyhäkoulu, mutta joka tapauksessa meno tuolla pihalla vaikutti lähinnä sotilaallisen jämerältä. Seurasin hetken aikaa koulupukuisten oppilaiden äkseeraamista koulun pihamaalla ja pääsin näkemään, kuinka pikkulapset opettajansa ja muutaman johtajaoppilaan johdolla hokivat jotain iskulauseita isolla äänellä huutaen ja rytmikkäästi käsiä ilmaan nostellen. Muutama oppilas tuli tilannetta seuratessani ilmeisen myöhästyneenä paikalle ja oli jännittävää seurata, kuinka noloina heidät ohjattiin paikoillensa sotilaallisen suoriin riveihin, jotta iskulausesulkeiset pääsisivät jatkumaan. Lopulta paikalle ajoi rikshakuski, jonka autosta nousi pari muutaman vuoden ikäistä tyttöä. Isä koitti hoputtaa tyttöjä kohti koulua, mutta ilmeisesti se seikka, että olin koulun portilla seuraamassa tilannetta kameran kanssa, veti tyttöjen pasmat sekaisin, eivätkä he aluksi uskaltaneet lähteä kohti koulua myöhässä olosta huolimatta. Aikansa rikshan takana lymyiltyään tytöt lopulta uskaltautuivat ujosti esille kohti porttia. Ohessa kuva noista hauskoista pikkulikoista poseeraamassa kameralleni hieman ujoina. Minusta tuntuu, että jos Intiassa koululaiset pienestä pitäen oppivat näkemäni kaltaiseen kuriin, niin täällä opettajien tuskin tarvitsee kuunnella turhia kettuiluja heiltä myöhemminkään?

Kevyen aamiaisen jälkeen hyppäsimme sovitusti hotellin portille meitä mukaansa hakemaan tulleen Vinodin taksin kyytiin. Edessä oli noin parin tunnin ajomatka Bagalta kohti vajaan sadan kilometrin päässä sijaitsevaa Goan osavaltion etelärajan lähellä olevaa Palolemin rantaa. Matkalla ylitimme pari isoa jokea siltoja pitkin ja ajoimme läpi sekä Panajin että Margaon kaupungeista. Sunnuntaista huolimatta teillä tuntui olevan melkoisesti vilskettä ja toisaalta tuon myös ymmärtää hyvin helposti. Onhan asukastiheys täällä Intiassa aivan toista luokkaa, kuin meillä kotisuomessa, joten hiljaisimpanakin hetkinä täällä löytyy tienpäälle menijää ja vastaantulijaa enemmän kuin kotimaasta kiireisimpänäkään ruuhkapäivänä.

Matka edistyi siis hitaasti, mutta varmasti ja ohittelimme verkkaisesti tien molemmin puolin sijaitsevia riisipeltoja, missä ihmiset seisoivat lähes lantioitaan myöten vetisessä mudassa istuttamassa Uncle Bensiä mällikön suojiin uutta satoa tuottamaan. Kuskimme Vinod on 31-vuotias hindumies, joka omistaa pari taksia ja tekee hurjia työpäiviä saadakseen maksettua uuden hienon Toyota Versonsa autolainan ajoissa pois. Puhelias kaveri kertoi ajomatkan aikana tekevänsä keskimäärin 13 tuntisia työpäiviä seitsemänä päivässä viikossa ympäri vuoden, joten pitää siinä nuoren perheenisän repiä töitä tosissaan, jotta tulee elättäneeksi kahden lapsen, vaimon, muutaman veljen ja vanhempiensa muodostaman kotitalouden. Ajomatkan aikana ehdimme jutella kohtuullisen sujuvaa englantia puhuvan Vinodin kanssa monenlaisista asioista ja niinpä keskustelu polveili rennosti maailmanrauhasta uskontojen kautta kiinalaisten koirien syömiseen.

Saavuimme Palolemin biitsille aika tarkalleen puolen päivän aikaan ja kävelimme heti rannalle maisemia ja tilannetta ihmettelemään. Onneksi näkymä ja tunnelma miellyttivät heti meidän molempien silmiä, joten yhdet pikaiset janoa helpottavat oluet tirpastuamme valitsimme rantaravintolan edestä sopivat aurinkotuolipaikat ja aloitimme rantapäivän vieton. Meno tuolla Palolemilla on paljon Bagaa rauhallisempaa. Maisemat ovatkin aivan toista luokkaa ja väkeä paljon vähemmän. Rantaviivaa kehystävät palmut kaartuvat upeasti kohti merta, joten tällä rannalla sekä sielu että silmät lepäsivät kiireiseen ja meluiseen Bagaan verrattuna aivan eri tavalla. Ohessa on panoraama, missä voi katsella ympärilleen, kuin olisi liki paikalla itsekin. Älkää kuitenkaan astuko päiväunilla olevan koiran päälle!

Kovin kauaa emme kuitenkaan malttaneet aurinkoa paikoillamme palvoa, sillä lopulta eräs rannalla kojua pitänyt sinnikäs kaveri sai minut ympäripuhuttua kokeilemaan hierontaa. "You can try for five minutes, no pay!". Mies istuskeli rantakojussaan ja kaupitteli hieronnan lisäksi monenlaisia muitakin asioita. Kitaroita ja rumpuja näytti ainakin kojussa olevan kaupan, mutta kitarakaupoille en onneksi hänen kanssaan alkanut, onhan noita jo entuudestaankin kotinurkissa :)

Ilmaisen kokeiluhieronnan perusteella kaveri osoittautui oikeinkin mukavan tuntoiseksi hierojaksi, joten päätin samantien ottaa kokovartalomöyrinnän itselleni. Hetken aikaa vellottavana oltuani vierelleni ilmestyi yllättäen myös Jaana, joka oli päättänyt tulla hoidettavaksi iltapäivän kuumimpien hetkien ajaksi hierontapaikan varjoisaan suojaan.

Niinpä makoilimme hoidoissa kumpikin lopulta yli kaksi ja puoli tuntia. Kokovartalohieronnan lisäksi päädyimme ottamaan molemmat myös mm. jalkahoidot ja Jaana laitatti lisäksi kyntensä sekä jaloista että käsistä aikamoiseen bling-bling kuntoon. Jaanalle tehtiin myös kuumakivihoito, jossa kuumia kivenmöykkyjä siirreltiin selkärangan päällä nikamilta toisille. Hyvältä kuulemma tuntui ja eipä tuo tehnyt itsellenikään kehnompaa päästä nauttimaan kokovartalohieronnan lisäksi sekä kermaisesta kasvohieronnasta että intialaisesta päähieronnasta. Parhaimmillaan meidän kahden kimpussa olikin kuusi ihmistä kuka missäkin raajassa roikkuen. Joka tapauksessa hieronta oli todella hyvää ja Jaanan mielestä paljon tehokkaampaa, kuin esimerkiksi hotellin ayerveda-käsittelyssä saatu hively.

Hintaa tuollaiselle kahden ja puolen tunnin kahden hengen monipuoliselle ja hyväätekevälle hoitosessiolle tuli täkäläisittäin varmaankin ihan hyvästi eli maksoimme noista kaikista hoidoista yhteensä hieman yli 50 euroa. Täällähän tuo on suunnaton summa rahaa, mutta toisaalta kun taas vertaa hintaa saamiemme hoitojen määrään ja laatuun ja varsinkin, jos yhtään ajattelee sitä, mitä tuollaiset hoidot maksaisivat kotimaassa, niin tuohan oli lähes sikahalpaa? Joka tapauksessa kuuden ihmisen kahden ja puolen tunnin palkaksi varmaakin ihan hyvä ja tärkeintähän lienee se, että sekä asiakkaat että myös palvelun myyjät olivat lopputulokseen tyytyväisiä.

Hieronnan ja hoitojen jälkeen olimme todella rentoja ja rasvaisia, joten seuraavaksi ohjelmassa oli pulahdus Arabian meressä sekä lounas. Lounaan jälkeen, joka aikataulullisesti oli oikeastaan jo päivällinen, päätimme alkaa odottelemaan auringonlaskua, jota olimme kuulleet monien kehuvan kaunissanaisesti.

Auringon alkaessa pudota kohti Arabian meren horisonttia siirryimme istumaan rannalle esille nostetun ravintolapöydän ääreen ja odottelimme auringonsillan mereen piirtyviä maagisia hetkiä mukavasti juomatarjoilusta nauttien ja välillä jalkoja vedessä kastellen. Ohessa muutama kuva näytteeksi, kuinka upea auringonlasku tuolla Palolemilla todellakin on - aikamoisia postikorttinäkymiä vai mitä olette mieltä?

Auringon viime säteiden upotessa mereen lähdimme etsimään kuljettajaamme Vinodia ja löysimmekin hänet lyhyen odotuksen jälkeen läheisestä parturiliikeestä hiuksiaan leikkauttamasta. Lyhythiuksinen Vinod hyppäsi jälleen Toyotansa rattiin ja lähdimme paluumatkalle kohti pohjoista. Vaikka olimme aika väsyneitä päivän hoitojen ja uinnin jälkeen, emme malttaneet olla juttelematta puheliaan kuskin kanssa, joten matka läpi pimeän goalaisen maiseman kului leppoisasti maailmaa parantaen.

Hotellille saavuttuamme olimme valmiita suihkuun ja petiin. Toki siinä päivän tunnelmia purkaessa pari lasia Bacardicolaa kului, mutta nukkumattia ei tarvinnut kovinkaan erityisemmin houkutella moisen kokemusrikkaan ja sekä fyysisesti että henkisesti rentouttavan päivän lopuksi.

Joten sunnuntai on nyt koettu ja jälkimaku kohdillaan. Maanantaina on luvassa lepäilyä ja uima-allastelua sekä voimien keruuta tiistaina alkavaa kolmen päivän junareissua ajatellen. Edessä saattaa olla aikamoinen seikkailu keskellä intialaista todellisuutta, joten nyt on hyvä nukkua vähän varastoon. Intialaisen junan katolla se ei ehkä onnistu? :)

4 kommenttia:

  1. Kiva blogi ja nauttikaa lomastanne :)

    Maksoitte mielestäni hieronnasta aivan liikaa, Intiassa valtaosa ihmisistä tienaa alle euron päivässä. 50 euroa kahdelta henkilöltä 2,5 tuntia, sehän tekee n. 10 euroa tunti, hui. 25 euroa olisi ollut mielestäni sopivampi hinta. Kukin tyylillään, mutta jos ei tinkaa, niin hinnat nousevat.

    VastaaPoista
  2. 50 euroa kuuden ihmisen tekemästä kahden ja puolen tunnin työstä voi toki olla Intiassa hieman liikaa, mutta lomalla ei ehkä aina kannata laskea jokaisen euron päälle? Otamme mielellään vinkkejä vastaan loppulomaa varten missä saa esim. alle 2000 rupialla kahdelle hengelle puolentoista tunnin kokovartalohieronnat, molemmille pedikyyrit, intialaisen päähieronnan, kermaisen ayerveda kasvohieronnan ja lisäksi kauniimmalle sukupuolelle manikyyrin ja kuumakivihoidon selkärangalle? Jos noita lähtee erikseen tinkailemaan kuluu aikaa ja tupakkaa ja saattaahan siinä kymmenen euroa säästääkin, jos oikein jaksaa tingata... Ei ne hieronta- ja hoitohinnat näillä turistirannoilla enää ihan olemattomia ole edes Intiassakaan?

    VastaaPoista
  3. Moikka! Mekin ollaan lähdössä Palolemiin helmikuussa. Sitä ennen piipahdetaan Galancute-Baga alueella tuttuja moikkaamassa. Kiinnostaa kovin tietää mitä maksoitte taksista Bagasta Palolemiin? Terkuin Pia

    VastaaPoista
  4. Taksimatkan hinta lienee 2000-3000 rupian tienoilla autoa kohden, jos kuski odottaa perillä ja vie takaisin. Vähän kalliimpi tietysti jos aivan aikaisin aamulla menee ja odottelee auringonlaskuun.

    VastaaPoista